Junkers Ju 86 oli saksalainen keskiraskas, kaksimoottorinen pommikone. Miehistön lukumäärä oli 4 henkeä.[1] Konetyyppi suunniteltiin ja sitä valmistettiin Natsi-Saksassa, pääasiassa ennen toista maailmansotaa. Puolustusaseistuksen kolmesta kk-asetornista kaksi (ylä- ja alatorni) olivat avonaisia. Tämän johdosta näitä ampuma-asemia ei voitu paineistaa korkealla lennettäessä.
Tiedusteluversio 86R kykeni lentämään 14 400 metrin korkeudessa, sekä Chantin että Mondeyn mukaan. Sen ohjaamo oli paineistettu, kuten myös P-mallissa, joka sekin kykeni operoimaan 12 500 m:ssä (41 000 jalkaa).[2] Normaalin vaakapommituskäytön versioiden lakikorkeus oli vain 5 900 m. Maksimi pommikuorma voitiin kuljettaa joko sisäisesti taikka ulkoisesti, pommilastin ollessa D-tyypillä 800 — 1 000 kg.[1][3] Tieto tämän pommituskonetyypin korkealla lentävien versioiden käyttöönotosta pakotti britit kehittämään omasta Supermarine Spitfire -hävittäjästään korkeatorjuntaan pystyvän version.[2]
P- ja R-versioiden siipien kärkiväli oli muita suurempi, P-versiossa 25,60 m ja R-versiossa 32,00 m, kun se muissa malleissa oli 22,50 m.[3] Konetyyppiä valmistettiin sekä BMW 132-tähtimoottorilla että aluksi vain D-version 600:n, mutta myöhempänä 1 000 hevosvoiman tehoisella dieselmoottorilla varustettuna. Dieselmoottoreiden versiot olivat Junkers Jumo 205C-4 — Junkers Jumo 207B-3. Huippunopeus vaihteli alatyypistä riippuen välillä 325–420 km/h.
Junkers Ju 86:tta käyttivät Luftwaffe sekä Unkari, Chile, Portugali, Espanja, Mantšukuo, Etelä-Afrikka ja Ruotsin ilmavoimat. Ainoa kokonaisena säilynyt museoyksilö kaikkiaan arviolta 900 valmistetusta koneesta on Ruotsin Ilmailumuseossa.[1]